Olen väsynyt kristittyjen välisiin riitoihin. Olen kokenut elämäni aikana hyvää yhteistyötä ja siitä olen nauttinut. Kun 1973 Etelä-Afrikan toimesta räjäytettiin kirkon kirjapaino Ambomaalla lähellä silloista kotiani, niin Katoliset isät painoivat meille Lutherin vähä-katekismusta hiki hatussa. Itse hain niitä heidän painostaan. En sitä koskaan unohda. Ei juhlapuheita vaan oikeaa yhteyttä Kristuksessa. Namibiassa itsenäisyys-sodan vuosina kirkot toimivat yhdessä ja kaikissa kirkollisissa juhlahetkissä olivat katoliset mukana ja anglikaanit.

Suomessa, Suomi-Namibia-Seurassa, joka perustettu 1974 on ollut puheenjohtajina ennen minua 3 kirkollisesti tunnettua persoonaa, rovasti Mikko Ihamäki ja lääkintöneuvos Håkan Hellberg molemmat entisiä Namibian lähetystyöntekijöitä sekä emeritus arkkipiispa Mikko Juva. Tämä kuvaa seuran toimintaa, kaikki ovat tervetulleita jäseniksi. Siellä kohtasivat eri aatesuuntien ihmiset ja totesivat, meillä on yhteinen agenda saada Namibia vapaaksi ja sen toteuduttua 1990 pitää yllä hyviä suhteita kaikilla elämän aloilla. Seura on harvoja kasvavia ystävyysseuroja, erilaisuus on voimavaramme.

Kepa ry (nyt FINGO ry) noin 300 järjestön rypäs, heidän hallinnossaan vuosia olleena nautin yhteydestä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Koin arvostusta ihmeen paljon, ehkä se johtui siitä, että arvostin toisten tekemää työtä.

Tämän tähden myös Suomen Lähetysseura sai arvostusta, kun heidän edustajanaan arvostin muiden tekemää työtä, eikä vaan kehua retostellut kuinka olemme vanhin ja suurin ym. kehitysyhteistyön saralla.

Erityisesti vastatessani Suomen Lähetysseuran vaikuttamistyöstä koin tärkeäksi verkostoitua ja arvostaa eri tahojen työtä ja näin saada arvostusta omalle ja edustamalleni työlle. Mielenkiintoista on ollut todeta Kepan muslimitaustaisten järjestöjen halu lähestyä, meillä on sama tausta uskoon perustuva. Ateistien kanssa heillä ei samaa yhteyttä ole.

Ystävyysseurojen liiton toimisto on Rauhanasemalla samoin Suomi-Namibia-Seuran osoite. Siellä usein koen edustavani ”koko kirkkoa”. Koskaan ei kukaan ole katsonut nenänvartta pitkin.

Siksi erilaisuus on rikkautta, on itse koettua ja siksi tahdon toimia niin, että kirkossa voimme kokea yhteyttä, vaikka emme aivan samaa mieltä joka asiasta olisikaan.